Friday 13. August 2010

Tatuoinneista

Joku ehkä huomasikin jossakin tämän blogin kommenttiboksissa keskustelun siitä, kuinka joku blogin lukija tai muuten vain nettiä käyttävä suomalaistyttö oli ottanut täsmälleen saman tatuoinnin itselleen, kuin minkä siskoni piirsi minulle. Onni onnettomuudessa, kuvaa muokattiin todella paljon, ennen kuin se hakattiin minun ihooni. Jollakin minulle tuntemattomalla tytöllä on nyt kuitenkin rinnassaan lähes täsmälleen sama kuva, täsmälleen samoissa väreissä, kuin siskoni piirustuksessa.

No eipä tässä vielä kaikki. Kuulin viime viikonloppuna ystävältäni Elinalta, että hänelle kerrottiin erään tytön marssineen raumalaiseen tatuointiliikkeeseen Elinan käsivarresta otetun kuvan kera ja sanonut tatuoijalle haluavansa saman kuvan, samaan paikkaan. Kuva oli napattu tästä blogista. Onneksi minun ja Elinan yhteinen kaveri on myös töissä ko. tatuointiliikkeessä ja oli informoinut kaikkia muita tatuoijia olemaan ottamatta projektia vastaan.

Toivottavasti argumentaatiotaitoni nyt pelaavat eikä kukaan kuvittele, että luulen esimerkiksi omien tatuointieni olevan täysin uniikkeja. Ei, kättäni koristaa old school -pääskystatuointi, joka on todennäköisesti yksi maailman yleisimmistä tatuoinneista, ellei jopa yleisin. Ranteessani on tekstiä, ja niin on varmasti aika monella muullakin. Yritän vain sanoa, etten ymmärrä sitä, että kävellään tatuoijalle hihatatuoinnin kuvan kanssa ja halutaan täsmälleen sama monimutkainen kuva omaan käteen. Elinan tatuoinnissa on maatuskaa, ompelukonetta, tähteä, rintaliiviä ja ties mitä. Se on täysin uniikki kaikkine yksityiskohtineen. En ymmärrä, miksi joku edes haluaisi itselleen täsmälleen samaa kuvaa. Ihan hyvin voisin itsekin mennä ja tatuoida käteeni maatuskan, mutta että kaikki muutkin pienet yksityiskohdat samoilla väreillä!

Tai miksi joku haluaa ottaa rintaansa kuvan, joka on minulle tärkeä siksi, että siskoni on piirtänyt sen? Miksei tämä tyttö voinut ottaa vaikka mallia kuvasta ja piirtänyt itse tai pyytänyt jotakuta läheistään piirtämään vaikka vähän erilaista pääskystä. Silloin kuvasta olisi tullut vähän uniikimpi ja varmasti tärkeämpi myös sen ottajalle. Kopiotatskassa oli myös timantti ja banderolli juuri sellaisina, kun siskoni oli ne paperille piirtänyt. Onneksi sentään isäni lempikappaleen nuotit puuttuivat!

Pointti oli siis se, että selailkaa ihmeessä tatskakuvia ja esimerkiksi aivan loistavaa Tattoologist-blogia. Mutta keksikää kuitenkin jotain omaa tatuointiinne varsinkin, jos se on iso ja monimutkainen. Ei yhtä perhosta tai kiinalaista merkkiä kovin monella eri tavalla voi tatuoida, mutta tämä vuodatus pätee ehkä paremmin näihin isompiin hiha-/punttitatuointeihin. Kiteytetysti: järki päähän!

tattoo4 tattoo3 tattoo2

Kuvat: Tattoologist


46 Responses to “Tatuoinneista”

  1. maikko says:

    Ei jumalauta miten törkeitä ihmisiä on olemassa. Itse en edes haluaisi tatskaa jollainen on jollain muullakin, saati sitten että minkäläistä yksilöllisyyttä ja mielikuvitusta moinen matkiminen osoittaa?? Itselle tulee old school tyylinen pääskystatska, jossa on sydämiä ja piikkilankaa. Olen piirtänyt kuvan itse, käyttänyt siihen aikaani, mielikuvitustani ja sieluani. En todellakaan haluaisi että joku pääsee nauttimaan työni tuloksista ottamalla saman kuvan, etenkin kun piirsin kuvan itse juuri sen takia ettei sellaista olisi kellään muulla.

  2. maikko says:

    Mainittakoon vielä että se siskosi piirtämä luonnos pääskytatskastasi edusti enemmän new school tekniikkaa värien ja muotojen puolesta kuin old schoolia. Ellei sitä sitten muutettu tatuoijalla enemmän old school tyyliseksi.

  3. Aurelia says:

    En nyt oikein ymmärrä pointtiasi.

    Jos itse ihastun johonkin kuvaan sellaisenaan niin paljon, että haluan naputtaa sen iholleni loppuiäkseni, niin sinun mielestäsi siinä ei ole järkeä?

    Jos minä pidän kuvasta juuri sellaisena kuin sen on alkuperäisessä muodossaan ja jossa näen itselleni merkityksellisiä elementtejä, niin minun ei kannattaisi tikata sitä ihooni koska jollakin toisella ihmisellä, johon tuskin edes koskaan törmäänkään ja jolle tatuointi merkitsee aivan eri asioita, voi olla samanlainen?

    Pakostikin tulee vähän mieleen yläasteajat, kun tytöt olivat hurjan tarkkoina siitä, että kaverit eivät saa ostaa samanlaisia vaatteita.. Paitsi että nyt on kyse toisilleen tuntemattomista ihmisistä..?

    • Ellu says:

      Aurelia, veit sanat suustani!

      Jos törmää kuvana juuri sellaiseen tatuointiin, joka tuntuu “omalta”, miksi ihmeessä sitä lähtisi muokkaamaan. Luulisi ainakin saavansa sitä mitä toivoi, kun on kerran jo kuva täydellisestä yksilöstä.

      Itse olisin kuitenkin otettu, jos joku haluaisi ottaa samanlaisen tatuoinnin kuin minulla on. Kunhan se ottaja ei nyt ole se lähin kaveri, ettei näytetä identtisiltä kaksosilta niinkuin yläasteella ;)

      Irene, ymmärrän toki myös harmituksesi. Yksilöllistä kuvaa (tai mitään muutakaan esim. ulkonäköä, sisustusta..) on kuitenkin nykyisin vaikeaa kehitellä ja pitää vain itsellään, kuten itsekin totesit. Kirjoituksestasi saa kuitenkin katkeran kuvan, eikä “pointtisi” tullut minulle asti alkutekstiä lukemalla. Puhutteleva teksti tosin, kiitos siitä! Kivaa vaihtelua kuvien sekaan, vaikka tapaukset olivatkin kenties ikäviä!

    • ninni says:

      tatuoinneissa, jos missä, arvostetaan yksillöllisyyttä ja kenties myös tiettyä henkilökohtaisuutta. näinollen kopioimalla tismalleen sama kuva tismalleen samaan paikkaan vaikuttaa, kuten Irenekin sanoi, todella mielikuvituksettomalta. helposti tulee mieleen että tälläisissä tapauksissa nähdään vain siisti kuva, ja päätetään haluta samanlainen, miettimättä niinkään noita mainitsemiasi tärkeitä elementtejä ja kenties edes koko päätöksen pysyvyyttä.

      toki jos joku tosiaan kokee täsmälleen saman kuvan ja paikan itselleen hyvin merkitykselliseksi (mikä kyllä saattaisi olla aika epätodennäköistä jos mietetään esimerkiksi Irenen isälle tärkeitä nuotteja ja muita vastaavia yksityiskohtia) ja haluaa sen välttämättä ottaa, niin minun puolesta go for it. sinänsä en minäkään näe ongelmana sitä ovatko samanlaisen tatuonnin ottavat tuttuja vai tuntemattomia, mutta itsestäni tuntuisi hassulta ottaa sama kuva kuin kaverinikin. toki elementit voivat olla samoja, ja varmasti usein ovatkin.

  4. Inkalilja says:

    Ensimmäisiä kertoja blogiasi lukemassa, joten moi!
    Mutta puhut asiaa, en näe mitään järkeä tatuoinnissa jolla ei ole ns. tunnearvoa tai jotakin tarkoitusta. Otetaan vaan tatuointi kun se on hieno?!? Itsellä on juuri aika tattoo aika varattuna jossa vanhaan tatuointiini liitetään lasteni nimet. Kuitenkin pitäisi muistaa että tatuoinnit ovat (lähes) ikuisia.

  5. Anonymous says:

    Aurelia: Tatuointi ja sen tekeminen on myös tatuoijalle eli taiteilijalle tärkeää. Harvoin liikkeeseen mennään valmiin kuvan kanssa (varsinkin siis isompien kuvien kohdalla), useimmiten tatuoija piirtää kuvan yhteisen suunnitelman pohjalta ja jättää siihen oman jälkensä ja tunnistettavuutensa (vrt. muotisuunnittelijat, jotka tekevät asiakkaalle vaatteen asiakkaan toiveiden mukaan, mutta silti luomus on tunnistettavissa suunnittelijan työksi.) Harva tatuoija (ainakaan oman arvonsa tunteva) suostuu tekemään = kopioimaan jonkun kollegansa työn.

    • Aurelia says:

      Ymmärrän hyvin tatuointitaiteilijan näkökulman nimenomaan oman taiteen tekemisen kannalta, mutta sen sijaan en näe yhtäkään hyvää syytä sille, miksi löytämäänsä kuvaa ei olisi järkevää ja sallittavaa tatuoida sellaisenaan, jos siitä juuri sellaisenaan pitää – tatuoija ei itse kanna sitä koko loppuelämäänsä, vaan tatuoinnin ottaja? Jos tatuoinnin ottaja ei halua tatuointitaiteilijan omaa taidetta, vaan yksinkertaisesti kopion kuvasta, jota rakastaa, niin miksi tällainen ei olisi sallittavaa? Tosiaan ymmärrän kyllä että monet/suurin osa tatuointitaiteilijoista ei pidä mielekkäänä kuvan raakaa kopioimista, mutta mikäli kopion haluaa ja kopioimiseen suostuvan tatuoijan löytää, niin miksi niin ei pitäisi tehdä, miksi tällaista ihmistä sätitään ja moititaan?

      Tämä on ihan äärimmäisen mielenkiintoinen kysymys. Vääntäkää minulle ja muille ihmettelijöille ihmeessä ihan rautalangasta näkökantanne, en vieläkään ymmärrä asiaa.

      • Aurelia says:

        Oikeuttaisitteko samanlaisen kuvan ottamisen, mikäli kyseessä olisi vaikkapa sellainen tilanne, että tyttö on lukenut Irenen blogia ja ihastunut Irenen esittelemään kuvaan (oli se millainen tahansa) ja kertonut poikaystävälleen kuinka kuva muistuttaa häntä niistä ja näistä lapsuuden muistoista sekä elämästä nauttimisesta ja väritkin ovat niin ihanat. Kuinka tyttö mielellään ottaisi juuri tuollaisen tatuoinnin, koska kuva vaan on niin täydellinen. Seuraavana vuonna tyttö menehtyy imusolmukesyöpään ja poikaystävä päättää kunnioittaa tytön muistoa kuvalla, jota tyttö monet kerrat ihaili ja joka muistutti tyttöä monesat ihanasta asiasta, mutta jonka ottamista empi. Hyväksyttekö silloin kuvan ottamisen?

        Jos hyväksytte, niin minkä takia ette hyväksyisi sitä, että tyttö olisikin rohjennut ottaa kuvan eikä olisikaan koskaan sairastunut?

        • Irene says:

          tämä mainitsemasi hypoteettinen tilanne on ehkä vähän kaukaa haettu kuiyenkin (?) ;) pointtini oli se, että miksei pienellä vaivalla hiukan muuta kuvaa, ettei kuva olisi täsmälleen samanlainen kuin jollakulla toisella, kenelle se on varta vasten tehty. tämä on vain minun mielipiteeni, ei sitä tarvitse sinulle rautalangasta vääntää, jos olet eri mieltä. ei se niin vakavaa ole, jos ollaan eri mieltä asiasta :)

  6. Liinu says:

    En kyllä täysin ymmärtänyt miksi niin kovasti tuohduit. Onko se sulta pois, jos joku ottaa samanlaisen tatskan kuin sulla?

  7. Vanessa says:

    Oon sun kanssa samaa mieltä, on ihan järkyttävän törkeää mennä ottamaan sama tatuointi niin kuin tämä tyttö. Tatuoinninhan pitää merkitä jotakin, sillä sen kanssa ollaan loppu elämä. Olis oikeastaan aika kamalaa kun iholla olisi jonkun toisen “oma” tatuointi, sillä ainoa merkitys tatuoinnilla olisi se että yhdellä bloggarilla on samanlainen.

    Toisaalta voi olla mahdollista että tatuointi vain kolahti toiseen ja haluaa samanlaisen samaan paikkaan, mutta aika karua. Tämähän on vain minun mielipide, mutta tatuoinnit on jokaisen omia tietyllä tavalla ja tatuoinnin kopioiminen tällä tavalla on törkeää! Ei voi ymmärtää. Toisaalta jos haluaisin samanlaisen tatuoinnin tekisin siitä kuitenki oman. Tatuoinnit on kuitenki aika henkilökohtaisia.

  8. Kata says:

    Mun mielestä on ihan älyttömän törkeää tatuoida itseensä sun siskon sulle piirtämä kuva itseensä. Varsinkin, jos sen kopioi juuri samanlaisensa, mutta muutenkin. Ihan kiukku nousee, vaikka loppujen lopuksi kyse on vain kuvasta, kuitenkin siinä on niin paljon sulle henkilökohtaisia juttuja. Ja mä ainakin olisin melko raivona jos joku tosta vaan tatuois itseensä kuvan, jonka mä olisin piirtänyt mun siskolle!!

    Tuli kova mielenkiinto siitä, että kuka tämä kyseinen tyttö mahtaa olla, jos hän on Raumalla yrittänyt saada kuvaa tatuoiduksi, itse kun kerran asun Raumalla :)

  9. Anonymous says:

    Asioissa on aina monta puolta. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että tautuointien kopiointi on jokseenkin törkeää. Inspiraatio kuitenkin saadaan aina väistämättä muilta ihmisiltä (kuten siskosikin piirtämä tatuointi sisältää hyvin klassisia kuvioita persoonallisesti yhdisteltynä) ja ymmärrän hyvin, mikäli tahtoo ottaa vaikutteita jonkun toisen tatuoinnista tai peräti kopioida yksittäisiä osia. Minulle itselleni tatuoinneissa pitää olla jotakin henkilökohtaista, mutta tunnen useita henkilöitä, joille tatuoinnit ovat elämäntapa ja osilla heidän kuvistaan on merkitys, osilla ei. Tatuoinnista tulee henkilökohtainen siinä vaiheessa, kun se hakataan ihoon ja toisinaan merkityksiä syntyy jälkikäteen. Tuskin kukaan olisi valmis ottamaan kuvaa, jota ei pystyisi kuvittelevansa kantaa lopun elämäänsä. Toisaalta haluan muistuttaa, että muotiblogeja lukevat henkilöt ovat enimmäkseen kovin nuoria ja käyttävät kaikkea postaamaanne kuva-aineistoa inspiraationaan. Mahdollisuuksien mukaan kopioidaan asukokonaisuuksia sellaisenaan, miksei tatuointejakin. On ollut oma valintasi laittaa selkeä piirretty luonnos tatuoinnistasi blogiisi. Ymmärrän, ettet ajatellut, mihin se saattaisi johtaa mutta laitoit itse kuvasi tyrkylle. Ihmiset eivät ole hienotunteisia tällaisissa asioissa, sillä eivät tunne sinua henkilökohtaisesti ja ajattelevat, ettet mahdollisesti koskaan kuule asiasta(saati tapaa henkilöä livenä). Ja kun itse katson luonnosta kuvasta, se ei näytä mitenkään äärimmäisen hekilökohtaiselta vaan nimenomaan kivalta kuvalta old school vaikutteilla. Se voisi hyvin löytyä tatuointimalli -opuksen sivuilta. Ymmärrän, että sillä on sinulle suuria merkityksiä mutta joku voi hyvin kopioida klassiset elementit ja ehkä lisätä banderolliin jotakin omaansa. Niinhän old school pääskysten ja banderollien kanssa usein toimitaan. Olet onnekas omistaessasi tatuointiliikemafian, joka levittää sanaa plagioinnista. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Ja mielestäni tatuoija, joka tekee täsmällisen kopion kuvasta, joka on otettu toisen kädestä, ei voi kutsua itseään tatuointitaiteilijaksi. Eri asia on tietenkin, kun kuva on piirretty paperille…

  10. Ulrika says:

    Ymmärrän täysin harmituksesi ja olen niin samaa mieltä!

    Itse vastustan kopiointia vähän kaikessa. Miksi pitää kopioida jonkun toisen idea täsmälleen sellaisena, kun siihen voisi helposti tuoda jotain omaa?

    Aurelialla ja muille jotka ei tajua: Jos oottaa tatuoinnin suoraan kansiosta tai jostain kuvapankista on ihan ymmärrettävää, että jollain saattaa, tulla samanlainen vastaan. Mutta jos tatuointi on itseä varten suunniteltu ja tehty, ajatuksena on, että se on uniikki.

    Henkilökohtaisesti toiselle suunnitellun tatuoinnin kopioiminen on minusta vähän sama juttu, kun teettäisi kopion jostain maalauksesta. On todella mielikuvituksetonta ja mautonta ottaa täsmälleen sama kuva ja samaan kohtaan, kun jollain toisella. Jos ihastuu jonkun kuvaan, on parempi vaihtoehto viedä siitä vaikka malli tatuoijalla ja pyytää häntä suunnittelemaan jokin samanhenkinen.

  11. llaura says:

    mulla on maailman basicein pääsky jalkapöydässä, se on otettu varsin valmiista mallista muokaten vain mustavalkoiseksi. kerran yksi tyttö tuli blogiini kysymään saako lainata kuvaa siitä, ja kun myöhemmin bongasin kyseisen kuvan sieltä blogista, ei tekstissä ollut viittaustakaan blogiini tai tatuoinnin alkuperään, vaan kuvatekstinä oli “löysin itselleni viimein täydellisen tatuoinnin ja vielä paikankin sille!” ok…

    no, kuvani oli tosiaan varsin yleinen muutenkin, ja vaikka tuon ylläolevan jutun yli nyt suht helposti sen takia pääsenkin, ymmärrän todellakin pointtisi tässä jutussa! jos jonkun kuvan on itselleen henkilökohtaisesti joku suunnitellut, onhan se vähän kuin sen tatuoinnin “varastamista”. voihan toki ajatella, että se on jonkinlainen kunnianosoitus tatuoinnin tekijää kohtaan että joku muukin haluaa samanlaisen – hakataanhan se toisenkin ihoon loppuelämäksi, mutta itse kyllä näen sen vähän ideoiden ja omien näkemysten puutteena, jos netistä löytää jonkun toisen valmiin kuvan, jonka kokee sitten jotenkin niin henkilökohtaisena, että sen voi itselleenkin ottaa.

    inspiraation ottaminen on ehdottomasti eri asia. ja jos uuden suunnittelun jälkeen lopputuloksesta tulee samantapainen, niin eihän sille voi mitään. mutta toisen tatuoinnin suora kopioiminen on vaan niin törkeää, ettei kamalasti sympatioita heru, vaikka asian miten päin kääntelisi. ja nimenomaan sellaisissa tapauksissa, kun kyseessä on vähän jotain peruspääskyä henkilökohtaisempi muokkaus. ja tämä on juurikin se syy, miksen ole kertaakaan edes kertonut blogissani, mitä käsivarteni uudemmassa tatuoinnissa lukee, saatikka laittanut kuvaa siitä julkisesti minnekään. ehkä olen vainoharhainen tai vaikka itsekäskin, mutta tällä täysin itsesuunnittelemallani ja erityisen uniikilla tatuoinnilla on minulle niin suuri merkitys, etten halua kenenkään edes inspiroituvan siitä. vaikka senkin tekstin merkitys on ollut inspiraation lähde jostain muualta. :)

  12. Veera says:

    Hei, onkos tämä Elina töissä Isokarhun JC:ssä? :)

  13. Mirette says:

    Kertoo kyllä aika paljon tuollainen homma mielikuvituksen puutteesta. :( En itse ehkä edes kehtaisi mennä tatuointiliikkeeseen jonkun toisen tatuoinnin kuva tulostettuna paperille ja “Haluan täysin samanlaisen”. Joillain tatuoijilla on varaa sanoa, että en suostu tekemään toisen tatuoinnista kopiota, koska onhan se itse tatuoijallekkin vähän oman luovuutensta sulkemista… Huh, ikävä homma tuo.

  14. kippe says:

    Krhm… Jos olet tuota Tattoologist-blogiakin vähänkin pidempään seruannut, niin hänkin on siellä selittänyt omaa näkemystään tatuointien ottamisesta, johon yhdyn täysin. Kaikki eivät ota kuvaa “vain” sen takia että sillä olisi joku merkitys. Karu totuus on että jotkut ottavat kuvan “vain” siksi että se on kaunis :D

    Ole imarreltu että ko. tyttö on pitänyt tatskaasi niin järjettömän hianona, että on ollut valmis hakkauttamaan sen omaan ihoonsa ikuisiksi ajoiksi. En ole ko. kuvaa nähnyt, mutta omatkin tatuointini olen ottanut harkittuani pitkään ja hartaasti. Totta kai on niitäkin jotka eivät harkitse yhtä paljon, mutta se ei aina tarkoita sitä etteikö tunneside kuvaan olisi yhtä voimakas ellei voimakkaampikin.

    Plagioinnista lienee aivan turha puhua kun kyse on TATUOINNEISTA. Kukaan ei omista yksityisiä tekijänoikeuksia ihossaan olevaan kuvaan. Yksi omista kuvistani on ankkuri, varmaankin maailman yleisin tatuointi. Kuitenkin olen varma että sen merkitys minulle on ainutlaatuinen, se ei vaan voi olla sama kenellekään muulle. Ja sen on mielestäni hieno juttu :) Totta kai varmaan tuntuu ikävältä ajatella että sinun uniikki, merkityksellinen ja rakas kuva olisi jonkun muun ihossa. Jonkun joka on ottanut sen vain sen kuvan takia, vain ulkonäön takia. Mutta meitä on moneen junaan!

    Kaikkea hyvää sinulle! :)

    • Irene says:

      olen ihan samaa mieltä, että kuva voi olla myös vaan kiva, ei sillä tarvitse olla mitään elämää suurempaa merkitystä. kysymys oli siis kuitenkin isommasta hihamaisesta kuvasta, tai kahdesta sellaisesta. niissä voisi mun mielestä ihan hiukan miettiä, että ottaako nyt aivan samanlaista kuin jollakulla toisella. ihan eri asia on sitten kaikenlaisten tekstien ja pienempien kuvien kanssa, kuten tuossa postauksessa mainitsinkin.

  15. Anonymous says:

    Minusta on okei, jos ottaa jonkin kuvan mukaan antamaan osviittaa tatuoijalle, minkä tyyppistä haluaa, mutta suoraan kopiointi on aika tökeröä. Tatuoinneissa, jotka on suunniteltu varta vasten tietylle ihmiselle, on omasta mielestäni kyse taideteoksista, ja tuskin vaikka da Vinci olisi hirveästi ilahtunut, jos joku olisi maalannut Mona Lisan ja esitellyt sitä omanaan, kun se oli niin makee sen jonkun mielestä. Huono esimerkki, mutta no, meni jo. :D

    • Irene says:

      ihan hyvä vertaus mun mielestä :) ja joo tottakai olen itsekin usein mennyt kuvan kanssa tatskaajalle, mutta lähinnä juuri tuolla ajatuksella että, tästä voi katsoa mallia, minkä tyylistä haluan..

  16. Anonymous says:

    Sulla sitten näyttää keittävän heti jos joku/jotkut ovat erimieltä kuin sinä.. Olen täällä sitä seuraillut jo jonkin aikaa:)

    Ja siitä nuottipätkästä.. Ehkä kuvan ottajalla ei ole väliä, mistä kappaleesta se pätkä on, joten hän ei ole sitten osannut ajatella, että se juuri teidän isän lempikipale on. Ajatuksena nyt vain saada tatuointiinsa nuottiviivasto.

    Totuus kuitenkin on, että jos/kun haluaa oman “uniikki” tatuointinsa pysyvän uniikkina niin silloin sitä ei täällä ehkä kannata kaikelle maailmalle esitellä. Jos/kun joku sen nyt täältä pongaa niin turha kitistä jos kerran sen kaikille on esitellyt..

    • Irene says:

      voisitko ystävällisestä osoittaa minulle sen kommentin, jossa mulla on mielestäsi “keittänyt”. en ensinnäkään ole moneen kommenttiin edes vastannut ja toiseksi, mielestäni tuolla juuri mainitsin että ei ole niin vakavaa jos joku on eri mieltä tässä asiassa. teille “et osaa ottaa rakentavaa kritiikkiä vastaan” -motkottajille ei tunnu kelpaavan sitten mikään. ja toinen asia, mitä jos vaikka lukisit tuon postauksen, juurihan siinä sanoin, että tyttö EI ollut ottanut nuotteja tatskaansa, mikä on ihan positiivine juttu. se nyt vielä olisi puuttunut.

  17. vieras says:

    Mitä kautta sait tietää tytön ottaneen samanlaisen tatskan, ts. oletko itse nähnyt kuvan tai joku muu vai onko mahdollista että koko homma on vain huhujuttu?

    Olis hauska tietää ketä tuo tyttö on, harjislainenko?

    Itsestäni oon vaan kuullut viimeaikoina niin mielenkiintoisia ja todella loukkaaviakin valheita, että pakostakin alkaa suhtautumaan kaikkiin juttuihin pienellä varauksella… Enkä tarkoita tätä nyt mitenkään loukkauksena.

    nimim. muka-helluntailainen muka-narkkari, ties mikä muka-muu

    • Irene says:

      eräs lukija tuli laittamaan linkin tänne blogiin jota kautta pääsin katsomaan tytön kuvaa jossain nettiyhteisössä. siskoni löysi saman tyypin myös irc-galleriasta ja siellä se kuva komeilee kaikessa loistossaan, on vain valitettavasti todella huonosti toteutettu :/

  18. papu says:

    hei sinä ano joka sanoit “sulla keittää jos joku on erimieltä” voisitko edes vähän tutustua aiheeseen ennenko tulet selittämään??? on vähän noloa kritisoida jos ei puheilla ole edes mitään pohjaa.. postauksen ja kommenttien luku vois auttaa kummasti.. irene ku ei nimeomaan oo sanonu muuta kuin että “en aijo vääntää rautalangasta, koska ei se ole niin vaarallista vaikka on erimieltä” jestas.

  19. antero says:

    “Ja siitä nuottipätkästä.. Ehkä kuvan ottajalla ei ole väliä, mistä kappaleesta se pätkä on, joten hän ei ole sitten osannut ajatella, että se juuri teidän isän lempikipale on. Ajatuksena nyt vain saada tatuointiinsa nuottiviivasto.”

    Tuollainen vasta mielikuvituksetonta onkin… Jos haluaa nuottiviivaston ihan vain kun se olisi kiva, eikö siihenkin kannattaisi tuoda sitä henkilökohtaisuutta edes sen verran että laittaisi nuotit omasta lempikipaleestaan sen sijaan että kopioi vain randomilla valmiista kuvasta nuotit? Itse en ainakaan haluaisi ikuisesti ihooni kuvaa, jossa on ihan vain jotkin ihansama nuotit..

  20. Tats says:

    Olen kyllä samaa mieltä tuon erään anonyymin kanssa..
    Jos blogia kirjoittaa ja kaikelle kansalle tatuointinsa näyttää niin sitten myös nielee mukisematta sen, että niitä suurella todennäköisyydellä kopioidaan tavalla tai toisella.

  21. Julia says:

    Beibi hei,

    jos julkaisee kuvan tatuoinnistaan netissä, on olemassa vaara, että se päätyy jonkun toisen iholle, tai _ihan_mihin_vaan. Varmasti se voi aiheuttaa ihmetystä ja pahaa mieltä, mutta voit syyttää tästä vain itseäsi. Netti voi olla raaka maailma, vaikka kyllä sä sen varmaan bloggarina tiedät hyvin. Eihän nettiin kannata laitaa MITÄÄN minkä et halua pääytävän väärään paikkaan.

  22. Velma says:

    Täytyy myöntää, että en mäkään ihan täysin ymmärrä asiaa (mulla itselläni ei ole tatuointeja, joten saatan suhtautua siksi eri tavalla). Kaikille tatuoinnilla ei nyt vaan ole mitään tiettyä merkitystä tai väliä, että onko jollain samanlainen, kunhan se nyt vaan on kivannäköinen. Vaikka onhan se vähän eri asia, että otetaanko pelkkää inspiraatiota vai halutaanko kokonaan samanlainen. En mä silti itse suhtautuisi noin vakavasti suoraan kopiointiin kuin monet täällä kommenttiboksissa näyttää tekevän. Mä en muuten ole jostain syystä ajatellut tatuointien tekijöitä taiteilijoina: jotkut voi antaa tekijälle enemmän vapauksia, mutta kyllä mä haluaisin saada täsmälleen tietynlaisen kuvan mun oman mallin mukaan jos tatuoinnin ottaisin.

    PS. On mullekin tullut täällä kommenttiboksista joskus sellainen fiilis jo aikaisemminkin, ettei saisi olla eri mieltä (mutta ei Irenellä mun mielestä ole koskaan “keittänyt yli” tai vastaavaa).

  23. ida says:

    heippa! mulla on itselläni siipi selässä siis yksi siipi joka sinänsä ei ole hirveen uniikkia, mutta tarina sen takana on ja varmasti ei ole samanlaista siipeä kenelläkään. Mä nimittäin kaivoin vuosia sitten mun äidin vanhoja kiiltokuvia ja löysin sieltä ison enkelin jolla oli upea iso siipi. Tautuointini siis on tehty tämän enkelin siivestä. Se on varmasti ainut laatuinen ja sillä on minulle tunne arvoa! Viikonpäästä maanantaina otan selkääni itse kehittelemäni runon toisen lapaluun kohdalle. Mielestäni tatuointien kanssa on tärkeää juuri pysyä siinä omassa ainutlaatuisuudessaan vaikka kuva perjaatteessa jäljittelisi jonkun muun tatskaa on tosi tärkeetä itse seistä tarinansa takana. Täysin samaa kuvaa en kyllä ikinä nakuttaisi iholleni, mutta tosiaan tattoologist on upe paikka hakea inspiraatiota sille omalle tatskalle! tosi hyvä postaus! olen samaa mieltä kansassi!!

  24. sitruunainen says:

    Itseäni alkoi vähän suututtaa kyseisen tytön toiminta. Ihmetystä herättää myös nämä kommentit täällä. Ensinäkin kirjoituksessa pohdittiin oikein rakentavasti tätä kyseistä asiaa, vaikka minusta Irene olisi voinut aivan hyvin kirjoittaa myös paljon tuohtuneemmankin kirjoituksen. On todellakin eri asia kopioida se perinteinen sydän tai ruusu kuin joku selkeästi suunniteltu ja sommiteltu kuva. Ei ole mitään väärää haluta jotain omaa ja uniikkia.

    • Irene says:

      kiitos, en minä omasta mielestänikään mitään ihan mahdotonta show’ta yrittänyt pystyttää, kunhan mainitsin. sitä paitsi myös elina on ihmeissään tästä tapauksesta ja halusin tuoda julki myös hänen mielipiteensä.

  25. antero says:

    “Mä en muuten ole jostain syystä ajatellut tatuointien tekijöitä taiteilijoina: jotkut voi antaa tekijälle enemmän vapauksia, mutta kyllä mä haluaisin saada täsmälleen tietynlaisen kuvan mun oman mallin mukaan jos tatuoinnin ottaisin”

    Tuokin varmaan riippuu kuvastakin. Itsellä mm pari pienempää kuvaa, joihin ei kauheasti edes vapauksia voi antaa, mutta seuraavaksi suunnitteilla olevaan isompaan työhön aion kyllä antaa tatskaajalle mahdollisuuden toteuttaa omia visioitaan, koska kuva on suurehko ja pääasia on että se pointti tulee ilmi.
    Itse suhtaudun tatskaajiin todellakin taiteilijoina. Riippuu toki hieman tyypistäkin, mutta esim eilen katselin L.A. Inkin uusintoja ja ei se valmiin kuvan jäljentäminenkään ihan helppoa hommaa ole (mm Corey tatuoi kuvan suoraan maalauksesta http://www.kaosradioaustin.org/gallery2/main.php?g2_view=core.DownloadItem&g2_itemId=9447&g2_GALLERYSID=TMP_SESSION_ID_DI_NOISSES_PMT ja kuva on prikulleen samanlainen). Kyllä siinä saa olla taitoa enemmän kuin perusjuipilla että onnistuu taikomaan esim tarkan muotokuvan valokuvasta tai kopion esineestä. Respect ja sitä rataa

    • Irene says:

      tuo muotokuvien tatuoiminen vatii toisaalta vähän erilaista taitoa kuin upeiden kuvien luominen ihan omasta päästä. paras tatuointitaiteilija on mielestäni sellainen joka osaa sekä kopioida kuvia, esim juuri muotokuvia ja luoda jotain uutta. siis oikeasti tehdä taidetta. nämä tietysti vakaan käden ja tarkkuuden lisäksi.

  26. vieras says:

    Mulle tulee väkisinkin mieleen, että ihminen joka ottaa täysin identtisen tatskan jonkun random-bloggarin kanssa, ei ole ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Todennäköisesti kyseessä on joku reppana, joka on pitänyt sinua tatuointisi kanssa tosi coolin näköisenä ja lähtenyt itse tavoittelemaan samaa. Sääliä sellaista ihmistä pitäis, huonosta itsetunnosta tuo kopioiminen kielii eikä mistään muusta.

    • Irene says:

      totta. tosin henkilö itse väittää saaneensa kuvan joltakulta kaveriltaan joka väittää piirtäneensä sen. eli säälin tyttöä kovastikin jos tämä pitä paikkansa, raukka ei ole siis ehkä edes tiennyt minkä kuvan iholleen ottaa :/

  27. Hilding says:

    Moitit jotain tyttöä plagioinnista, mutta et tunnusta, että olet itse “varastanut” tatskasi ja jopa bloggaus nimesi “mademoiselle grannylta”.
    Vai onko siskosi keksinyt myös blogisi nimen?

    Voisit petrata muutenkin tässä muotiblogissasi ja satsata ainutkertaisuuteen. Kopioit sumeilematta oman tyyliisi Sandra Hagelstamin blogista.

    • Irene says:

      heh, hetken ihmettelin et mitä hittoa, mut sit tajusin että tämä kommentti lienee vitsi? :) minulla kun ei ole aavistustakaan “varastamastani” tatuoinnista, mademoiselle grannysta eikä sandra hagelstam -nimisestä henkilöstä :)

  28. Hilding says:

    Reippaana tyttönä olet jo varmaan googlettanut, mutta jos ei, avitan vähän :D

    Sandran blogi http://5inchandup.blogspot.com

    Mademoisellen tatska.

    http://www.flickr.com/photos/grannymademoiselle/4120122881

    http://grannymademoiselle.blogspot.com/2009/11/111-do-you-wanna-tattoo.html

    • Irene says:

      siltä varalta ettei kommenttisi ollutkaan vitsi:
      sandran blogi: olen hilttain löytänyt blogin, yhteen asuuni nappasin häneltä inspiraation ja ilmoitin sen myös blogissani. seuraamme molemmat muotia, totta hitossa meillä on samanlaisia asuja.
      mademoisellen tatska: tätä en ihan ymmärtänyt voisitko selventää? otin tuon kuvan tattoologist-blogista, kuten mainitsin.
      granny mademoiselle: en ole koskaan kuullutkaan, blogini nimi tulee samannimisestä brigitte bardotin elokuvasta. mademoiselle on ranskaa ja tarkoittaa neitiä, joten se lienee aika yleinen blogien nimissä.

  29. pnp says:

    mä oon ihan varma et yhellä asiakkaalla oli samanlainen tatuointi ku mulla samassa paikassa, hieman vaan “eri asennossa” eli enemmän vinossa, mutta en nähnyt ku olin siis töissä ja mulla oli toinen asiakas just sillon, niin en tätä kyseenomaista sitten päässyt sen tarkemmin kyyläämään. Mietin vaan et jos sattumalta oon törmänny yhteen, ni kuinka monella muullakin sit mahtaa olla samanlainen.. Ei mullakaan mikään maailman uniikein luomus oo tatuoituna, mut kuitenki semmonen mikä yhessä tatuoijan kanssa mietittiin ja toin erilaisia kuvia näytille josta sitten yhdisteltiin se oikea. Nyt ku oon hankkimassa lisää kuvia ihoon , tekis mieli kysyä onko sen piirtämä kuva näytillä jossain sen kansioissa ja jos on, saisko sen pois sieltä. Mut tuskin kehtaan kysyä :/

  30. Anna says:

    Hei!
    Minua jäi häiritsemään tämä asia: Mikä on se biisi, josta nuottirivi on otettu? ;) Ymmärrän kylläkin jos et halua vastata.

Kommentoi